Federico García Lorcan tunnetuimmat säkeet ja lauseet
Top 3 henkilön 90 äänen mukaan: Itku alkaa / kitarasta. · En halua nähdä sitä! · Jos kuolen, jätä parveke auki.. (Päivitetty 20.7.2019.)
Lorcan säkeet, jotka puolet maailmasta tietää ulkoa, Gypsy Balladsista Bernarda Alban taloon, jokaisella on oma kirjansa tai teoksensa.
Käännetty automaattisesti (alkuperäinen kielellä Español). Katso alkuperäinen
Parhaat 12
-
1
Itku alkaa / kitarasta.
"Kitara", teoksessa Poema del cante jondo (1931).
-
2
En halua nähdä sitä!
"The Spilled Blood", Ignacio Sánchez Mejíasin Llanton toinen osa (1935).
-
3
Jos kuolen, jätä parveke auki.
"Farewell", kappaleessa Songs (1927).
-
4
Kestää kauan syntyä, jos se syntyy, / Andalusialainen niin selkeä, niin rikas seikkailu.
Ignacio Sánchez Mejíasin Llanton päätös (1935).
-
5
Cordova. / Kaukana ja yksin.
"Horseman's song", kappaleessa Songs (1927).
-
6
Vihreä, rakastan sinua vihreänä. / Tuulenvihreä. Vihreät oksat.
"Somnambulistisen romanssin" alku elokuvassa Gypsy Ballads (1928).
-
7
Viideltä iltapäivällä.
Ignacio Sánchez Mejíasin Llanton "The fuck and the death" kuoro (1935).
-
8
Kuu tuli pajaan / tuberoosin vilskeen kanssa.
"Kuun romanssi, kuu", Romanceron mustalaisen avaava runo (1928).
-
9
Hiljaisuus, sanoin! Hiljaisuus!
Bernardan käskyt tyttärilleen, teoksessa The House of Bernarda Alba (1936).
-
10
New Yorkin kynnyksellä on / neljä lietepylvästä.
"The Aurora", kirjassa Poet in New York (julkaistu vuonna 1940).
-
11
Kaikista kauhein tunteista on tunne kuolleesta toivosta.
Doña Rosita poikamies (1935).
-
12
Teatteri on runoutta, joka lähtee kirjasta ja muuttuu ihmiseksi.
Vuoden 1936 haastattelusta hänen teatteriideasta.
Miten tämä sijoitus on järjestetty? Ihmisten äänten perusteella: jokainen ▲ lisää pisteen ja jokainen ▼ poistaa yhden. Kuka tahansa voi äänestää ja lisätä mitä puuttuu.
Puuttuuko jotain?
Kommentit (9)
Kirjaudu sisään kommentoidaksesi
«A las cinco de la tarde», se me pone la piel de gallina.
Faltan cosas de Bodas de sangre y de Yerma, no todo es poesía.
Lo de «Si muero, dejad el balcón abierto» es precioso.
Córdoba, lejana y sola... qué belleza.
En el instituto nos hicieron aprender el Romance sonámbulo de memoria, aún me acuerdo.
Bonita selección.
«Verde que te quiero verde», la sabe toda España.
Lorca es el poeta más grande de nuestra lengua, y lo mataron.
El Llanto por Ignacio Sánchez Mejías me pone los pelos de punta.